Joissain kissakirjoissa mainitaan, että koska kissa ei ole varsinainen laumaeläin, sillä ei ole myöskään "oikeaa" laumakäyttäytymistä, kuten alistumista tai dominanssia. Useamman kissan kodissa voi silti nähdä laumahierarkiaa, vaikka vain kissamaisen hienostunein elein. Jos tilapäiskodissa on useampi eläin, uusi hoidokki ottaa oman aikansa sopeutuakseen laumaan. Jo karanteeniaikana muut saavat vihiä oven takana olevan tulokkaan hajuista ja äänistä. Jos jotkut eivät tule millään toimeen keskenään, voi tilapäiskotia vaihtaa, vaikka turhia siirtoja yritetään välttää.
Meillä tilapäiskodissa asustava Niiskuneiti on luultavasti saanut aiemmassa elämässään ennen PESU:lle tuloa kovaa kohtelua toisilta kissoilta, koska se tahtoo alistua automaattisesti kaikille. Pieni neiti painautuu heti litteäksi korvia myöten ottamaan vastaan olettamaansa iskua. Pakenemisreaktio taas voi innostaa toisia jahtaamaan sitä, leikkiä tai ei. Pikkuhiljaa Niiskulle kuitenkin valkeni, että meillä asuu ihan mukavia kissoja, ja se alkoi iloksemme tehdä tuttavuutta toisiin. Nykyään tämä vieno neito keimailee rennosti mieluisille kissakavereille ja pääsee jo samalle ruokakupille.
Niisku myös tajusi, että ainakaan ihmiset eivät satuta sitä. Ruoka-aikaan se tulee innoissaan kiehnäämään jalkaa, ja silloin sitä saa silittää ja nostaminenkin jo onnistuu. Muulloin ihmisen aloitteesta tapahtuvaa kosketusta vielä vähän harjoitellaan; aluksi neitiä vielä jännittää mutta kohta jo rentoutuu – poskesta rapsutteluhan on ihan mukavaa. Niisku ei ole ollut koskaan aggressiivinen, joten silittämistä varovasti harjoitellessa ei tarvitse pelätä itse saavansa iskuja. Niiskun avautumista on ollut mahtava seurata, kun aiemmin pelokas kissa alkoi nostaa häntäänsä ja kieriä lattialla. Lattialla pyöriminen onkin Niiskun erikoisuus, se harrastaa sitä innokkaasti joka päivä pienestäkin ilon aiheesta.
Aluksi ajattelin, että ehkä Niisku viihtyisi ehkä parhaiten talon ainoana kissana, mutta totuus voi olla toinen. Niiskulle olisi tärkeää löytää koti, jossa olisi kilttejä kissakavereita, niin se voi elää reippaana myös ihmisten parissa. Toiset mukavat kissat tuovat kuitenkin seuraa; ihmisten työpäivät ovat kovin pitkiä aikoja olla yksin sisällä ja tylsistyminen uhkaa. Toistaiseksi on näyttänyt siltä, että Niisku pelkää enemmän kolleja, joilla on taipumus ehkä kovempiin otteisiin.
Niisku on sikäli helppo kissa, että se ei vaadi ihmisiltä "ylimääräistä" huomiota, se leikkiikin enimmäkseen yksistään, mutta aktiviteetteja on silti tarjottava. Neiti on kätevä tassuistaan ja varsin leikkisä, mutta se nauttii myös pitkistä päiväunista. Hurmaava nuori neitokainen juhlii kesällä vasta kaksivuotissynttäreitään. Niiskun kaltaisen "ei-sylikissan" on aina vaikeampi löytää uutta kotia, mutta meillä se saa ainakin elää rauhassa odottelemassa sopivaa.
Niiskuneidistä löytyy lisää valokuvia ja luonnekuvaus PESUn kodittomien eläinten sivulta.
Meillä tilapäiskodissa asustava Niiskuneiti on luultavasti saanut aiemmassa elämässään ennen PESU:lle tuloa kovaa kohtelua toisilta kissoilta, koska se tahtoo alistua automaattisesti kaikille. Pieni neiti painautuu heti litteäksi korvia myöten ottamaan vastaan olettamaansa iskua. Pakenemisreaktio taas voi innostaa toisia jahtaamaan sitä, leikkiä tai ei. Pikkuhiljaa Niiskulle kuitenkin valkeni, että meillä asuu ihan mukavia kissoja, ja se alkoi iloksemme tehdä tuttavuutta toisiin. Nykyään tämä vieno neito keimailee rennosti mieluisille kissakavereille ja pääsee jo samalle ruokakupille.
Niisku myös tajusi, että ainakaan ihmiset eivät satuta sitä. Ruoka-aikaan se tulee innoissaan kiehnäämään jalkaa, ja silloin sitä saa silittää ja nostaminenkin jo onnistuu. Muulloin ihmisen aloitteesta tapahtuvaa kosketusta vielä vähän harjoitellaan; aluksi neitiä vielä jännittää mutta kohta jo rentoutuu – poskesta rapsutteluhan on ihan mukavaa. Niisku ei ole ollut koskaan aggressiivinen, joten silittämistä varovasti harjoitellessa ei tarvitse pelätä itse saavansa iskuja. Niiskun avautumista on ollut mahtava seurata, kun aiemmin pelokas kissa alkoi nostaa häntäänsä ja kieriä lattialla. Lattialla pyöriminen onkin Niiskun erikoisuus, se harrastaa sitä innokkaasti joka päivä pienestäkin ilon aiheesta.
Aluksi ajattelin, että ehkä Niisku viihtyisi ehkä parhaiten talon ainoana kissana, mutta totuus voi olla toinen. Niiskulle olisi tärkeää löytää koti, jossa olisi kilttejä kissakavereita, niin se voi elää reippaana myös ihmisten parissa. Toiset mukavat kissat tuovat kuitenkin seuraa; ihmisten työpäivät ovat kovin pitkiä aikoja olla yksin sisällä ja tylsistyminen uhkaa. Toistaiseksi on näyttänyt siltä, että Niisku pelkää enemmän kolleja, joilla on taipumus ehkä kovempiin otteisiin.
Niisku on sikäli helppo kissa, että se ei vaadi ihmisiltä "ylimääräistä" huomiota, se leikkiikin enimmäkseen yksistään, mutta aktiviteetteja on silti tarjottava. Neiti on kätevä tassuistaan ja varsin leikkisä, mutta se nauttii myös pitkistä päiväunista. Hurmaava nuori neitokainen juhlii kesällä vasta kaksivuotissynttäreitään. Niiskun kaltaisen "ei-sylikissan" on aina vaikeampi löytää uutta kotia, mutta meillä se saa ainakin elää rauhassa odottelemassa sopivaa.
Niiskuneidistä löytyy lisää valokuvia ja luonnekuvaus PESUn kodittomien eläinten sivulta.
Nykyisin Niisku viihtyy jo hyvin sylissä kammattavana ja silitettävänä, vaikka ei tule vielä itse syliin. Se painautuu tiukasti syliin ja hurisee hiljaa – mikä ihana palkinto hoitajalle!
VastaaPoistaNiisku sai vihdoin oman kodin tammikuussa, ja on pikkuhiljaa lämmennyt myös uusille omistajilleen, jotka ovat hienosti jaksaneet olla kärsivällisiä ujon neidin kanssa. Kaikkea hyvää heille jatkossa, ja toivotaan että Niisku rohkaistuu niin paljon, että pääsisi kesän tullen nuuskimaan takapihaa – valjaat odottavat valmiina :)
VastaaPoista