perjantai 29. joulukuuta 2017

Napin matka omaan kotiin



PESU ry:n kissatilapäiskotina toimiessani minulta on kysytty monia kertoja, eikö hoitokissasta luopuminen ole vaikeaa. Itse olen aina vastannut että ei, koska olen kissan tulosta asti valmistautunut siihen, että jonain päivänä se lähtee. Näin on tarkoitus tapahtua, jotta tilaa uusille kodittomille vapautuu. Kuitenkin jotkut kissat jättävät hoitajansa sydämeen tavallista suuremman tassunjäljen. Näin oli erityisesti tässäkin blogissa aiemmin esitellyn Napin kohdalla.

Nappi tuli luokseni tilapäiskotiin tammikuussa vuonna 2013. Ujoudestaan johtuen Nappi ei ollut kaikista kuumin katti kissojen kodinsaantirintamalla, ja kyselyjä Napista tuli vain harvakseltaan vuosien varrella. Napin ikääntyessä sen luonne muuttui rohkeampaan suuntaan: se ei enää piiloutunut vierailtakaan ihmisiltä, vaan tuli hyvin nopeasti katsomaan tulijoita. Koskea sitä ei silti edelleenkään saanut. 

Kissa jota ei saa koskea? Mitä arvoa sellaisella kissalla on? Nämä kysymykset minulle on Napin tilapäiskotina toimiessani esitetty usein, joko ne ääneen lausumalla tai kohteliaammin rivien väliin piilottaen. Olen tietysti aina loukkaantunut hurjasti, suuttunutkin. Kuinka voisin kertoa ihmisille miten mukava kissa Nappi on, miten suloinen, persoonallinen ja hauska, koko ajan kodin touhuissa mukana oleva oma kissapersoonansa? Muiden ihmisten silmissä Napin näennäinen ujous nollasi kaikki sen positiiviset ominaisuudet. Koin, että vain minä tunsin Napin ja näin sen ainutlaatuisuuden.

Kunnes syyskuun loppupuolella tänä vuonna puhelin soi. Pariskunta Ylöjärveltä etsiskeli kissakaveria hiljattain yksin jääneelle, noin Napin ikäiselle Vili-kollilleen. Alkuun suhtauduin skeptisesti: tuskinpa heitäkään kiinnostaa enää, kunhan tulevat paikan päälle toteamaan millainen Nappi on. Osoittautui kuitenkin, että erehdyin: näiltä ihmisiltä vaikutti löytyvän ymmärrystä Napin erityislaatuisuudelle. Ennen kaikkea Nappi yllätti käyttäytymällä hyvin rohkeasti ja positiivisesti heitä kohtaan. Koin sen hyvänä merkkinä.

Tätä kirjoittaessani Nappi on elellyt hyvän tovin uudessa kodissaan Ylöjärvellä. Siellä sillä on ikioma kissapoikakaveri ja oma tilava talo, ilman vaihtuvien kissakavereiden aiheuttamaa stressiä. Nappi ehtii elää luonani lähes viisi vuotta. Luulin, että tunnen Napin hyvin, mutta silti se onnistui yllättämään minut sillä, miten hyvin se on sopeutunut uuteen kotiinsa. Näiden vuosien jälkeen Napin luovuttaminen uuteen kotiin on ehkä vaikeinta, mitä olen PESUn tilapäiskotina toimiessani tehnyt. Kuvittelin, ettei Napin voisi olla onnellinen muualla kuin minun luonani, mutta olin väärässä. Napin tarina jatkuu suotuisissa merkeissä, myötätuulessa.

Nappi ja uusi kissakaveri Vili
(c) Kaisa Salminen

Nappi tyytyväisenä uudessa kodissaan
(c) Kaisa Salminen


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Ei oo mitään tekemistä!

Tuttu lause lapsiperheissä, tai ainakin aikana ennen älypuhelimia. Varmasti moni koira tai kissa sanoisi myös niin jos osaisi! Tai kyllähän ne sanovat, emme vain ymmärrä anovia katseita, koko päivän tylsistyneenä torkkuvia karvakasoja tai turhautumisesta jaloissa pyörimistä. 

Aiemmissa kirjoituksissa on jo noussut esiin sisäkissan turvatun elämän nurja puoli: moni lemmikki elää "sohvatyynyn elämää" kuin koriste-esineenä tai pehmoleluna, jota halitaan ja ruokitaan, mutta joka viettää suurimman osan päivästä tekemättä oikein mitään. Jokainen voi miettiä millaista olisi itse olla lukittuna neljän seinän sisään kaiket päivää ilman kunnon tekemistä. 

Pallopelirata on helppo viihdyke vaikka työpäivän aikana, pallo ei karkaa sohvan alle. Yöllä moiseen kolinaan ei toki halua herätä, joten rata piiloon siksi aikaa, eikä kissakaan pääse kyllästymään peliin. Rataan voi myös piilottaa vaikka raksuja kaiveltavaksi.

Lemmikin omistajalla on siis suuri vastuu tarjota rakkaalleen myös lajille sopivaa puuhaa. Kissa ja koira ovat molemmat älykkäitä saalistajia, ja jos niihin tarpeisiin ei pysty vastaamaan, on parempi valita se pehmolelu sohvannurkkaan. Saalistajalle luonnollinen virike on ruoka ja nimenomaan sen hankinta. Jos kuppi aina vain tyrkätään nenän eteen, jää siinä paljon energiaa kaikkeen muuhun. Luonnossa eläimet käyttävät suurimman osan ajasta ruuan hankintaan, joten ei sen tarvi olla sisälläkään liian helppoa. Saalistajahan suorastaan nauttii kun saa saalistaa: ei tarvi kuin seurata millä keskittyneisyydellä kissa jaksaa kytätä hiiriä ulkona.

Raksuralli-juttu viime heinäkuulta kertoo miten saalistusta voi harjoittaa kotio-oloissa. Ei pidä unohtaa ns. älypelejä, jotka ovat varsin käteviä viihdyttäjiä, kun on itse töissä tai muuten poissa kotoa. Eläintarvikekaupoissa on jos jonkinlaista lelua, johon voi piilottaa ruokaa; palloja, putkia jne. Oma suosikkimme on pelilauta, jossa on erilaisia koloja ja piiloja haasteeksi. Varsinkin ahneen puoleiset karvakaverit jaksavat puurtaa sen parissa vaikka kuinka kauan. Piiloja voi askarrella myös ilmaiseksi helposti erilaisista jämätavaroista, vain mielikuvitus on rajana, pelkkä vessapaperirulla riittää alkuun. Myös märkäruokaa voi aivan hyvin laittaa pestäviin haastekippoihin, märkäruoka on kuitenkin paljon terveellisempää nestepitoisena kuin kuivaraksut.

Lelulaatikko helpottaa meillä arkea: kun lähden töihin tai muuten pois kotoa, niin heitän laatikosta muutamia uusia leluja kissoille. Suurin osa päätyy sohvan tai kaapistojen alle päivän aikana. Kun laatikko alkaa tyhjetä, on aika ottaa harjanvarsi ja putsata sohvanalus, niin laatikko täyttyy uutta kierrosta varten. Kissakodissa olisi ihanteena tietysti sellaiset kalusteet, joissa ei olisi moisia koloja... Kissat myös tylsistyvät samoihin leluihin, joten laatikko-kierto tuo vaihtelua.

Koirille on tarjolla pilvin pimein erilaisia harrastusmahdollisuuksia, mutta kuinka sitoutunut omistaja on huolehtimaan pääkopan ja fyysisen kunnon hyvinvoinnista; järsiikö hauva surullisena yksinään tuolin jalkaa vai viilettääkö se onnellisena pellolla hauskojen tehtävien parissa. Kanit ja kissat taas on yllättävän helppo opettaa vaikka agilityyn eli este- ja temppuradoille, joita voi rakennella kodin tavaroista. Riippuu toki yksilöstä kuinka se innostuu, laiskanpuoleisen kaverin kanssa riittää vähempikin. Lue esimerkiksi Eläinkoulutusblogista aktiivisen kissan kanssa pärjäämisestä (osa maksullista sisältöä), tai hae netistä lisää vinkkejä, niitä riittää! Luonnollista virikettä kaikille tarjoaa erityisesti ulkoilu, lue aiempi juttu kissojen ulkoilusta.

Kaikki on siis vain omistajasta kiinni, tarjoathan lemmikillesi mielekästä puuhaa!

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Rauha-rauhanturvaajakissa työssään

Meillä monilla PESUn kissatilapäiskodeilla on salainen apu pelokkaiden kissojen kesytyksessä: omat kissamme. PESUn hoiviin otetaan paljon villejä ja arkoja kissoja, jotka monilla löytöeläintarhoilla voivat joutua jopa lopetettavaksi, koska häkissä ne käyttäytyvät aggressiivisesti – yksinkertaisesti koska ne pelkäävät ja joutuvat paniikkiin häkitettynä. Kokemuksemme mukaan sellaisistakin kissoista kuoriutuu suotuisammissa olosuhteissa kunnon kotikissoja, parhaimmillaan jopa ihan sylikissoja. 

Rauha-rauhanturvaajakissa näyttää arkajaloille esimerkkiä, miten kotikissan elämästä nautitaan!

Uusi hoitokissa joutuu ensin karanteeniin eri huoneeseen, jos tilapäiskodissa on ennestään kissoja. Karanteenijakson ja eläinlääkärin jälkeen hoitolainen pääsee tutustumaan uuteen tilapäiskotiinsa. Arka eläin kuitenkin piilottelee vielä pitkään. Mennään silti aina kissan ehdoilla, pakottamalla ei mikään onnistu, vaan saamalla positiivisia kokemuksia eläin rohkaistuu pikkuhiljaa. Turvallinen olo (ei tulla väkisin koskemaan tai siirtämään turvapaikasta), ruokatarjoilu, hiekkalaatikko ja muut hyvin hoidetut tarpeet saavat pelokkaankin ymmärtämään, ettei häntä syödä – kissa kun on itsekin saaliseläin, ja siksi luontaisesti varovainen. Uteliaisuus ajaa useimmat ennen pitkään piilostaan. Arimpien kohdalla sekään ei tosin vielä riitä. 

Jos arka kissa vaikuttaa olevan kiinnostunut vähänkin muista kissoista, niin avuksi tulee meillä Rauha-rauhanturvaajakissa. Rauha on oma kissani, rescue-tapaus itsekin, ja tyypillinen kilppari-narttu (eli kilpikonnavärinen) sikäli, että itsevarmuutta ja jopa laumanjohtajuutta löytyy. Tärkein ominaisuus "rauhanturvaajakissalle" kuitenkin on, että se on helposti lahjottavissa hurisemaan ja puskemaan. Rauha on niin perso raksuille, että niitä vastaan se tekee mitä vaan, varsinkin kehrää kovalla äänellä, kun herkkuraksuja syötetään kädestä.

Pelkäävän kissan eleitä: pieneksi tekeytyminen, korvien luimistelu, suurentuneet silmät. Tällaista kissaa ei kannata lähestyä turhaa, koska se voi itsensä uhatuksi tuntiessaan puolustautua, vaikka ei olisi muutoin aggressiivinen. Peräänny kauemmas ja juttele rauhallisesti, älä tuijota silmiin. Ruoka tarjoillaan niin että kissa näkee tarjoilijan, mutta ei tuoda nenän eteen. Rauha-rauhanturvaajakissa auttoi tätäkin pelkääjää lopulta rentoutumaan. Tämä kissa on steriloitu kyljestä, jotta aran kissan leikkaushaavan paranemista voisi helpommin seurata (karvaton alue kyljessä johtuu siis leikkauksesta).

Kun toinen on peloissaan kyyristyneenä piilossaan, Rauhan kanssa mennään näkö- ja kuuloetäisyydelle herkuttelemaan raksuilla. Pelkääjä rauhoittuu silmin nähden toisen hurinasta ja muista onnellisuuseleistä. Toinen kissa siis näyttää, ettei tilanteessa ole mitään pelättävää. Kissan kehräyksellä on valtava voima, se rauhoittaa niin kissoja kuin ihmisiäkin Vierailuja jatketaan pienissä erissä vähän lähemmäksi siirtyen, ja ennen pitkää pelkääjä jopa innostuu pelkästä Rauha-kissan näkemisestä ja uskaltautuu tervehtimään. Samalla ihminen on aina mukana positiivisessa vahvistamisessa jakamassa molemmille herkkuja ja osallistumassa kanssakäyntiin. Siitä se kotikissan taival alkaa!

Vaikka kissa ei olekaan varsinainen laumaeläin, niin useimmat niistä ovat silti hyvin sosiaalisia, ja lajitoveri tuo paljon seuraa ja turvaa. Nykyinen hoitolaisemme, pieni musta tyttökissa, on erityiset ihastunut Rauhaan, ja pelkkä Rauhan näkeminen saa sen tulemaan innostuneena häntä pystyssä vastaan. Varmaankin Rauha muistuttaa sitä omasta mustaturkkisesta emostaan ja sisaruksistaan. On suorastaan sydäntäsärkevän ihanaa nähdä pelokkaan eläimen alkavan rentoutua ja nauttia uudesta elämästään kotikissana.

Anna siis aralle kissalle mahdollisuus, varsinkin jos sinulla on ennestään reipas ja kiltti kissa, joka kaipaisi seuraa. Yleensä arkajaloista kuoriutuu rakastavassa kodissa ja sopivan mallikkaan kissakaverin kanssa ihania kotikissoja! 

Näin rennosti ylemmän kuvan Salli-kissa leikkii nyt ihmisten kanssa. Salli tulee etsimään omaa loppuelämän kotia PESUn kodittomien sivuille lähiaikoina – käy sillä välin katsomassa lukuisia muita kotia etsiviä!