Tilapäiskodiksi lähtemistä olin miettinyt pidempään, mutta en kerrostalossa asuessani saanut vietyä asiaa ajatusta pidemmälle. Omakotitaloon muuton jälkeen tuntui ajoitus sopivalta lähteä mukaan toimintaan. Mukaan lähdin hyvinkin itsekkäistä motiiveista, koska halusin tutustua erilaisiin koiriin ja miettiä miten omia tapoja ja toimintamalleja tulisi muuttaa, jotta yhteiselo sujuu. Halusin myös seurata koirien toimimista laumassa ja toisaalta myös oma koira saisi seuraa tilapäisasukeista. Toki eläinten auttaminen oli myös tärkeä motiivi, jota ilman en olisi lähtenyt aikaani tähän käyttämään.
Aloitin tilapäiskotina kesällä 2011, jolloin oman urokseni kaveriksi saapui Susa. Susa oli haastava tapaus, koska se oli aggressiivinen sitä lähestyviä ihmisiä kohtaan. Mikäli vastaantulijat olivat välinpitämättömiä niin oli Susakin. Koirien kanssa Susa tuli hyvin toimeen. Olin tietenkin itse saanut päättää haluanko ottaa haasteen vastaan ja olen iloinen, että otin. Susa löysi mahtavan uuden kodin, jossa myös vierailin myöhemmin katsomassa miten elämä sujui. Ensimmäiseen hoitokoiraan kiintyi aika tavalla ja tuli muutama tippakin linssiin, kun luovutuksen aika tuli. Hienointa oli kuitenkin saada koira lopulliseen kotiinsa ja kuulla omistajan sanovan myöhemmin, että päivääkään hän ei vaihtaisi pois.
Omaan laumaan tuli Susan aikana kodinvaihtaja narttu, joka aiheutti laumadynamiikkaan uusia muutoksia ja itselle lisää haasteista koirien lukemiseen ja lauman hallintaan. Tähän mennessä meillä on ollut neljä Pesun kautta tullutta koiraa, joilla kaikilla on ollut omat haasteensa, mutta kaikki ne ovat löytäneet tiensä minun ja uusien kotiensa sydämeen. Olen etuoikeutettu saadessani mahdollisuuden tutustua mahtaviin koirapersooniin ja voidessani auttaa ne uusiin koteihin rakastetuiksi lemmikeiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti