Oma tieni tilapäiskodiksi

Syksyllä 2010 sain kuulla, että Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistys etsi uusia tilapäiskoteja kodittomille eläimille. Ajatus tuntui kiinnostavalta: voisin auttaa eläimiä hyvin konkreettisella mutta samalla vaivattomaksi kokemallani tavalla omassa kodissani. Auttamishalun lisäksi päätökselläni lähteä tilapäiskodiksi oli myös itsekäs motiivi. Teini-iässä kovasti vaivannut kissa-allergia kummitteli mielessäni, ja halusin testata, mikä allergian tilanne nyt olisi. Lisäksi koin haluavani kokeilla lemmikin hoitoon liittyvää vastuunkantoa ilman oman lemmikin hankkimista. Laitoin saman tien sähköpostia yhdistykseen, ja sain pian myös vastauksen.

Aluksi sain henkilökohtaisen perehdytyksen tilapäiskotitoimintaan. Kaikki tarvittavat asiat käytiin rauhassa läpi, ja sain tilapäiskotitoiminnasta myös kirjallista materiaalia. Sain kertoa, haluaisinko toimia tilapäiskotina kissoille, koirille vai kaneille, ja kuinka monelle yksilölle kerrallaan. Kissat olivat minulle itsestään selvä valinta, sillä olen aina kokenut itseni ennen kaikkea kissaihmiseksi, vaikka kaikenlaisista eläimistä pidänkin. Lopuksi teimme kirjallisen sopimuksen tilapäiskotina toimimisesta.

Pian tämän jälkeen koitti se jännittävä päivä, jolloin puhelin soi, ja minulle tarjottiin kahta hoidokkia! Vielä tässäkin vaiheessa olisin toki halutessani saanut kieltäytyä. Mitään syytä sellaiseen ei kuitenkaan ollut, vaan pian meille muutti valloittava kissakaksikko Kustaa ja Kerttu. He olivat kesyjä, hyvätapaisia ja kilttejä lemmikkejä – aivan täydellinen parivaljakko aloittelevaan tilapäiskotiin.

Tilapäiskotina toimiminen on helppoa, sillä tukea ja apua on aina saatavilla. Tukea erilaisiin pulmiin tai ongelmatilanteisiin olen saanut Pesu ry:n kissakoordinaattoreilta aina, kun olen sitä tarvinnut. Olen saanut aina määritellä oman toimintani raamit; sen miten montaa ja minkälaista kissaa (jos yhtäkään) hoidan missäkin elämäntilanteessa. Kaikki kissojen hoitoon tarvittavat välineet olen saanut käyttööni veloituksetta Pesun varastoista. Hoitokissojen eläinlääkärikulut on aina korvattu ilman muuta ja viivytyksettä. Usein eläinlääkärikäynteihin ei ole tarvinnut sitoa omaa rahaa ollenkaan, vaan kaikki on sujunut sujuvasti eläinlääkäriaseman laskuttaessa suoraan Pesua. Myös kissanruokaa ja -hiekkaa olen saanut aina halutessani, jopa kotiinkuljetettuna.

Tilapäiskodin tärkein velvollisuus on tietenkin huolehtia hoitoeläimestä mahdollisimman hyvin. Tilapäiskodilla on myös ratkaisevan suuri rooli siinä, että eläin löytää parhaan mahdollisen oman kodin koko loppuelämäkseen. Lisäksi tilapäiskodilla on pieni määrä muita velvollisuuksia: on oltava vähintään kohtuullisesti Pesun eläinkoordinaattoreiden sekä kodintarjoajien tavoitettavissa, ja vähäisistä paperitöistä sekä rahaliikenteestä on huolehdittava luotettavasti. Vähintään 95% tilapäiskotitoiminnasta on siis aivan normaalia arkea hoitoeläimen kanssa.

Olen ollut valtavan tyytyväinen siihen, että olen ryhtynyt Pesu ry:n tilapäiskodiksi. Tilapäiskotitoiminta on tuonut paljon uutta sisältöä elämääni. Vuosien varrella olen osallistunut myös monenlaiseen muuhun mukavaan Pesun järjestämään puuhaan, ja tavannut liudan miellyttäviä, eläinsuojelulle omistautuneita ihmisiä. En enää osaisi kuvitella elämääni ilman näitä rakkaita hoitokissoja. Hoitolaiset tuottavat minulle iloa päivittäin, kun saan seurailla heidän elämäänsä ja touhujaan. Toki vuosiin kuuluu myös surua ja epäonnistumisia – elävien olentojen kanssa siltä ei koskaan voi täysin välttyä. Yhteistyöllä kaikesta on kuitenkin selvitty.

Kustaa ja Kerttu jatkoivat pian matkaansa omaan loppuelämän kotiinsa, kuten tarkoitus olikin. Sen jälkeen olen saanut tarjota majapaikan monelle muulle kodittomalle kissalle, ja jokainen heistä on jättänyt pienen, omanlaisensa tassunjäljen sydämeeni.