Onnistumisen elämyksiä

Kodittomien eläinten tilapäiskotina toimiminen herättää monenlaisia tunteita. Eläinten kohtalot saavat usein tuntemaan myötätuntoa ja suruakin. Iloa sen sijaan tuottavat Pesu ry:ssä toimivat mahtavan mukavat ihmis- ja eläintyypit. Silti parasta ovat onnistumisen kokemukset, joita syntyy kun onnistumme täyttämään perustehtävämme: löydämme uuden kodin eläimelle.

Omiin vuosiini Pesu ry:n tilapäiskotina on kuulunut viisitoista erilaista kissapersoonaa. Kustaan, Kertun, Toffun, Cosmoksen, Elmerin, Ellin, Elmon, Muskan, Taran, Velman, Elmeri II:n, Emman, Nanin, Napin ja Murun huolehtijana toimiminen on ollut kunniatehtävä, ja olen oppinut heiltä jokaiselta jotain kissan elämästä sekä kissan ja ihmisen yhteiselosta. Ehkä mieleenpainuvin kissapersoona on kuitenkin ollut 14-vuotias kissaherra Elmeri, jonka elämässä olen saanut seurailla helmikuusta 2013 lähtien.

Isokokoinen, punavalkoturkkinen Elmeri osoitti olevansa varsinainen Persoona heti meille saavuttuaan. Hän ei pelännyt mitään eikä ketään, vaan kävi heti taloksi. Ensimmäisestä yöstä asti hän nukkui yönsä sängyssämme pääpuolessa tyynyn ja seinän välissä. Meille palvelijoilleen hän opetti kärsivällisesti mutta määrätietoisesti, miten häntä kuuluu hoitaa. Kun hän hyppäsi tiskipöydälle, vesihana piti avata jotta hän sai juodakseen. Kun hän raapi ulko-ovea, hänet tuli viipymättä viedä valjaslenkille. Hellyyttä ja läheisyyttä kiltille Elmerille piti tarjota säännöllisesti ja usein.

Me tilapäiskodin ihmiset olimme hieman huolissamme valloittavan Elmerin tulevaisuudesta. Kiinnostuisiko kukaan näin kypsään ikään ehtineestä kissasta, oli hän sitten miten mukava tahansa? Olimme jo alkaneet henkisesti valmistautua siihen, että Elmeri eläisi loppuikänsä kodissamme... kunnes eräänä päivänä viime vuoden elokuussa puhelin soi.

Kolmihenkinen perhe Tampereen läheltä oli etsiskellyt itselleen kissaa, ja siinä yhteydessä he olivat löytäneet Elmerin esittelyn Pesu ry:n nettisivuilta. He olivat kiinnostuneita tulemaan tapaamaan Elmeriä. Puhuimme kauan puhelimessa, ja puhelinkeskustelun perusteella sovimmekin tapaamisen. Pian perhe tuli kotiimme katsomaan Elmeriä.

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä! Tapaamisen jälkeen perhe ilmoitti nopeasti haluavansa antaa Elmerille kodin, ja minäkin pidin heitä mitä sopivimpana perheenä Elmerille. Kaikki tuntui loksahtavan täydellisesti kohdilleen. Ennen adoptiopäätöstä keskustelimme perusteellisesti siitä, mitä aikuisen, jo ikääntyneen kissan adoptoiminen merkitsee. Tosiasia oli, että vaikka kissa onkin usein pitkäikäinen lemmikki, Elmerillä oli jo enemmän vuosia takanaan kuin edessä. Toisaalta hyviä vuosia oli todennäköisesti edessäpäin vielä runsaasti, sillä Elmerin terveydentila oli iästä huolimatta hyvä. Lemmikin omistajan suurin pelkohan on rakkaan lemmikin menettäminen. Toisaalta: se on hinta, jonka maksamme rakkaudesta.

Aikuisen kissan adoptoiminen on usein mielestäni varsin varteenotettava vaihtoehto. Kissanpennut ovat suloisia, mutta kaikella rakkaudella: ovathan ne samalla todella rasittavia! Aikuisesta kissasta jo suunnilleen tietää, millainen se on luonteeltaan ja tavoiltaan, ja pentuajan koheltaminen on jo taaksejäänyttä elämää.

Tällä hetkellä Elmeri elää elämänsä kevättä Ylöjärvellä. Elmerin emäntä lähettää säännöllisesti kuulumisia. Elmerillä on oma piha, jossa se ulkoilee valjaissa. Omien ihmistensä kanssa se lenkkeilee rannassa ja lenkkipoluilla, tutkii paikkoja ja kiipeilee puissa ja aidoilla ja viettää muutenkin aktiivista elämää. Kissaherra seuraa perhettään harrastusmatkoille, ja automatkat taittuvat mukavasti omissa turvavöissä auton penkillä. Kun laiskottaa, se makaa kodin ikkunalaudalla ja seurailee siitä pihan elämää. 

Tunnen suurta kiitollisuutta siitä, että Elmerille kävi näin hyvin. Hän jos kuka ansaitsee ihanat, nautittavat, pitkät vuodet osana omaa perhettään. Usein kysytään, eikö ole surullista luopua kissasta, joka on viettänyt tilapäiskodissa pitkän ajan, joskus jopa kuukausia tai pidempään. Vastaan aina, että ei ole. Päinvastoin, olen iloinen kun löydän hoidokilleni kodin, johon voin luottaa ja jonka tiedän huolehtivan eläimestä hyvin. Sellaisille onnistumisen elämyksille mikään ei vedä vertaa!