maanantai 11. maaliskuuta 2019

Kodinsaaneen tarina



 Elokuussa 2015 PESU ry vastaanotti tilapäiskotiinsa emon ja neljä pentua. Niiden tarina oli aika tyypillinen: ne oli loukutettu villiintyneinä eräästä pihapiiristä Pirkanmaalla. Pennut olivat tilapäiskotiin tullessaan noin 2-3 kuukauden ikäisiä. Kaikki pennut, kuten myös Fanny-emo, saivat aikanaan omat kodit. Tammikuun alkupäivinä vuonna 2016 Eve-kissakin siis matkasi uuteen kotiinsa Helsinkiin. Uudessa kodissa Eve sai nimen Siiri.

Seuraavassa Siirin kuulumisista kirjoittaa hänen huoltajansa ja palvelijansa:

Aika kuluu nopeasti, Siiri on asunut nyt luonani jo yli kolme vuotta! Siirillä on nykyään kolme kissakaveria, kaikki eri eläinsuojeluyhdistyksiltä adoptoituja. Siirillä on kaikki hyvin, yöt usein nukutaan vatsani päällä ja päivisin ja iltaisin juostaan rallia asuntoa ympäri. Rankasta elämänsä alusta huolimatta Siiri on rohkea ja lutuinen sylikissa, joka nauttii kovasti rapsutuksista ja huomiosta. 



 Luonteeltaan Siiri on osoittautunut topakaksi tyypiksi, joka pitää huolta resursseistaan - esimerkiksi ”mummin” eli oman äitini luo ei ole kaikilla muilla kissoilla menemistä, tai saattaa tulla tassusta. Siirille on muistettava antaa aina herkkuja ja huomiota, kun jotain muuta kissaa huomioidaan, mikä on tietysti aivan oikein ja kohtuullista! 

Siiri sairasti viime vuonna maksa- ja suolistotulehduksen, jonka vuoksi jouduimme ramppaamaan monta kertaa lääkärissä ja esimerkiksi ultraäänitutkimuksissa. Luulimme jo, että lääkkeitä joutuisi syömään loppuiän. Mutta niin vain Siiri parani, ja nyt riittää pelkkä ruokavalion fiksaus ja tarkkailu, ja lääkkeet on saatu jättää kokonaan pois. Myös muutama giardia-rumba on käyty läpi, mikä oli jossain määrin raskasta aikaa. Koskaan emme saaneet tietää, mistä giardia tuli. Eläinlääkärin mukaan se on voinut tulla vaikka kengänpohjissa ulkoa. Siirin hampaita on myös hoidettu ja muutamia jouduttu poistamaan. Nykyään hampaat harjataan joka päivä, ja Siiri on oppinut hyppäämään joka aamu keittiön sivupöydälle hampaiden pesua varten. Pientä herkkupussin rapistelua tämä tietysti vaatii…

Siiri on touhukas tyyppi, joka järjestää tarvittaessa itse luovaa tekemistä. Kuvissa esimerkiksi näkyy tuunattu talouspaperirulla ja tyytyväinen taiteilija työnsä äärellä. Siiri oli pentuna kaikista kissoistani villein, ja silloin tuli sisustettua kämppää uusiksi. Eräskin lampunvarjostin oli kestänyt viidellä kissalla ehjänä, mutta Siiri teki siihen omanlaisensa designin, joka ei enää niin miellyttänyt ihmisten silmää. Mutta kodin sisustuksen uusinta tekee välillä vain hyvää, eikö niin! Myös viherkasveista päätin lopulta luopua kokonaan, sattuneesta syystä... vihreitä irtolehtiä löytyi siivotessa vielä pitkään sen jälkeen mitä kummallisemmista paikoista.




Leikeistä Siiri rakastaa tällä hetkellä eniten hiuslenksujen perässä juoksemista, ja hän on oppinut vienolla maukaisulla pyytämään niiden heittelyä. Sitten juostaan kilpaa Rekku Rescuelta tulleen Sagan kanssa lenksun perään. Kissakavereiden parissa Siiri on suosittu, Kisu-ry:ltä tullut nuorempi Ruska änkeää usein kylkeen kiinni pesemään Siiriä, ja samoin Saga. Saga ja Siiri myös katsovat välillä yhdessä telkkaria sohvalla. Viimeisimpänä Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistykseltä vuonna 2017 tulleen Ronjankin kanssa Siiri hengaa nykyään samalla pöydällä tai samassa kiipeilypuussa, vaikka alku ei ollut ihan helppo. Ihmiselleen Siiri osaa myös huomauttaa, jos ruoka on hänen mielestään myöhässä – silloin tullaan tietokoneen ja ihmisen väliin puskemaan naamaa ja estämään työnteko, kunnes tärkeämmät asiat on hoidettu :D




Olen monesti ihmetellyt, kuinka villiintyneen kissan pennusta on voinut tulla tällainen lutuinen karvakaveri. Pesun tilapäiskodissa tehtiin ilmeisen onnistunutta kesytystyötä. Siirin ja myös muiden esy-taustaisten kissojeni kanssa eläminen on saanut minut vahvasti uskomaan siihen, että myös rankan alkuelämän kokeneesta kissasta voi tulla mitä hellyttävin perheenjäsen. Tärkeää on ollut edetä kissan ehdoilla ja antaa tämän itse valita, koska haluaa olla ihmisen lähellä. Siiri on tosin niin rohkea, että nyt syliin voi ottaa koska vain – tosin ei silloin, jos ei ole kaulaan asti leipomisen kestävää paitaa päällä, koska tämä tyttö tykkää leipoa kaulaa. 



Kotia on toki täytynyt hiukan sisustaa uusiksi, ja kissojen huonekaluja eli kiipeilypuita on nyt joka huoneessa, parhaassa kaksi, joten toki tämä ihmiseltäkin pieniä muutoksia kissattomaan elämään verrattuna vaatii. Vaikka välillä on ollut huonoa onnea sairauksien suhteen, niin en ikipäivänä vaihtaisi nykyistä kissantäyteistä elämääni enää entiseen. Kuten kaikesta voi päätellä, Siiri on erittäin rakas perheenjäsen, ja toivomme monia ja taas monia yhteisiä vuosia!

2 kommenttia:

  1. Ihana tarina. Siirille ja muille kissoille ja hoivaajille oikein monia hyviä vuosia.

    VastaaPoista
  2. Hyvä elämä kisulla. Kauniita kuvia.

    VastaaPoista