Puheenvuoro pelletin puolesta

Kissanhiekkaa tuntuu löytyvän nykyään joka lähtöön jopa hajustettuihin asti (huh, huh!). Tuntuu hullulta, että kissojemme pissa-alusta pitää roudata ulkomailta asti tuskallisen painavissa säkeissä.

Meillä on ollut käytössä puupelletti jo monta vuotta. Pelletissä on iso liuta hyviä puolia: se on tehty uusiutuvasta materiaalista, valmistukseen käytetään pääasiassa puunjalostuksen sivutuotteita (puupurua) ja saatavilla on kotimaista pellettiä. Eniten myydyt "tavalliset" kissanhiekat valmistetaan bentoniitista, joka on luonnonsavea. Se ei maadu, eikä myöskään pala, ja päätyy maantäytteeksi tai kaatopaikalle. Bentoniittia kaivetaan avolouhoksista, eniten sitä tuottaa Kanada. Pitkä matka on hiekalla (ja se hiilijalanjälki..). 

Oikealla marketista saatavaa kissanpellettiä ja vasemmalla lämmityspellettiä rautakaupasta.

Pelletti on kevyempää kuljettaa kuin savihiekka, se on edullista, tuoksuu puhtaana tuoreelta puulta, eikä sotke niin kuin savihiekka. Kun meillä on ollut hoitokissoilla mikrohiekkaa, sitä leviää tassuilla paljon ja kauas, ja kylppärissä se sulaa ikävästi märkään lattiaan. Pelletin isompi raekoko ei leviä niin tassuissa, ja on paljon helpompi siivota vähäiset sotkut pois. Aiemmin pelletin sai hävittää biojätteenä, mutta nyt Pirkanmaalla on uudet ohjeet uuden jätteenpolttolaitoksen myötä, ja kaikki käytetty kuivike kuuluu sekajätteeseen. Jos pellettiä kompostoi kotona, kompostia ei kannata levittää ruokakasveille.

Pellettiä on saatavilla myös paakkuuntuvana, mutta se on juurikin tuota tuontitavaraa. Kotimaista pellettiä saa ihan ruokakaupoista, mutta vielä halvemmalla lämmityspellettinä. Sitä myydään rautakaupoissa yleensä 20 kg säkeissä, ja jos ei ole kuivasta säilytystilasta pulaa, niin 500 kg suursäkillä ei tarvi hetkeen uutta ostaa. Ainakin lämmityskautena pienempiä säkkejä myyvät myös ns. halpatavara-/sekatavarakaupat. Itse laitan lämmityspellettiä hiekkalaatikon pohjalle, koska se on isompaa, ja pienempää ruokakaupan pellettiä päälle (ks. kuva). Joku joskus huomautti, että pelletti on kovaa ja muhkuraista kissantassuille. Vastasin että jo on kaukana luonnosta, kun maakin pitää pehmittää tassujen alle, eikö sisäkissan elämä ole jo muutenkin kovin "siloiteltua”.

Kissanpentujen ensivessana toimii hyvin edestä matalareunainen kannien käyttöön suunniteltu kulmavessa (kuvassa oikealla yläkulmassa). Pelletti kelpaa pennuillekin – ja ai että on myös kiva leikkiä noilla pienillä nappuloilla!

Koska tavallinen pelletti ei paakkuunnu, niin pääsee hiekkalaatikonhuollossakin helpommalla: laatikkoa vain ravistellaan pari kertaa, jolloin hajonnut hienojakoinen puru valuu nopeasti pohjalle, ja ehjät ja puhtaat pelletit nousevat pinnalle. Eläinkaupoista löytyy myös erikseen pelletti-hiekkalaatikoita, joissa on ritiläpohja, jolloin puru valuu alas, mutta silloin hiekan kokonaismäärä vähenee – jos kissa tykkää kovasti kaivaa, niin ritiläpohja ei ole paras ratkaisu. Pelkällä ravistelullakin siis pärjää hyvin.

Paakkuuntuva on toki silloin kätevää, jos on tarve seurata pissavaivaisen kissan virtsan määrää. Kakat lapioidaan pelletistäkin pois normaalisti. Joku valitti että kakan haju ei peity, mutta en ole löytänyt hiekkaa, joka peittäisi kakan hajun – enemmänkin riippuu siitä kuinka hyvin kissa peittää jätökset, ja siinä on suuria ”luonne-eroja”. Pellettihiekka vaihdetaan ja laatikko pestään, kun se alkaa tuoksahtaa, tai puhdasta ehjää pellettiä alkaa olla enää ohut kerros päällä. Normaali viikon parin vaihtoväli riittää, jos vessoja on tarpeeksi kissojen määrän nähden.

Olen opettanut hoitokissojakin käyttämään pellettiä. Omien kissojen valtakunta säilyy silloin lähemmäs sellaisena kuin ne ovat tottuneet. Ulkoa pelastetuilla hoitokissoilla ei ole yleensä saapuessaan suurempia "vaatimuksia" hiekan suhteen. ”Opetus” tapahtuu joka tapauksessa hitaasti jokaisen hiekanvaihdon yhteydessä: lisäämällä joka kerta vähän enemmän pellettiä savihiekan sekaan. Edetään siis hyvin hitaasti, ja kannattaa ottaa varman päälle: varoiksi suojata sänky ja sohvat, eikä jättää vaatekasoja ym. lattialle siltä varalta jos kissa päättääkin että nyt riittää, en pissaa enää laatikkoon. Oma suosikkini suojiksi on muuten suihkuverhot, niihin ei jää karva kiinni. Myös muovitetut froteelakanat ovat hyviä, kuminauhareuna estää kaivautumisen suojan alle. Uuden hoitokissan saapuessa otankin aina varman päälle, ja laitan tuplasuojat, jos joku vaikka leikkiessään saa päällimmäisen suojan pois.

Hiekanlaadusta päättää kuitenkin lopulta käyttäjä, eli kissa itse. Jos hiekka ei kelpaa, niin ei auta syyttää kissaa hutipissoista, vaan taipua kissan tahtoon. Uudelle kissalle suositellaankin annettavaksi kokeiltavaksi valikoima erilaisia hiekkalaatikoita, joissa on erilaisia hiekkoja, sillä myös hiekkalaatikon mallilla voi olla väliä; onko korkea reuna, katto jne. Uusi hoitokissa saa aina karanteenissa kokeilla erilaisia vessoja, ja opetella rauhassa sisäkissan makoisaa elämää! 

Alussa lähteenä käytetty: http://www.hameensanomat.fi/uutiset/kanta-hame/283387-kissanhiekka-jaa-kaatopaikoille