Nao tilapäiskodissaan

Avaan kotioven ja vastaan juoksee omat koirulit, pitkäkarvaiset collienarttuni Kira ja Sofi, vanavedessään myös ihana herrasmies Nao, joka on meidän kissahoidokki. Käyn ensin viemässä koirat pissalenkille, ja sen jälkeen onkin Naon päiväruoan aika. Herrasmies ei sitä anna sinun unohtaa, hän tuijottaa sinua noilla ihanilla silmillään ja kiehnää jaloissa, tai periaatteessa missä vaan, kunnes annat sille ruuan...

Miksi ryhdyin tilapäiskodiksi? No se ajatus oli minulla ollut jo jonkin aikaa ja lopulta sitten päätin ottaa PESUun yhteyttä asian tiimoilta. Lähinnä halu auttaa eläimiä jollain tavalla oli ehkä perimmäisin syy, koska en voi pitää vakituisesti kuin kahta lemmikkiä kerralla. Jos vain olisi tilaa, rahaa ja aikaa, olisi lemmikkejä varmasti enemmänkin!

Kuvassa komeilee mun ihan ensimmäinen hoidokkini Nao. Oli hiukan haasteellista keksiä nimeä herralle, mutta lopulta nimi istui suuhun ja oli minusta sopivan erilainen. Poika näytti päivä päivä enemmän Naolta. Nao on lyhenne yhden animesarjan päähenkilön nimestä (Naoki = Nao) ja heissä on aika paljon samaa: he tietävät mitä haluavat ja tekevät kaikkensa saadakseen sen!

Naon kanssa opettelimme kuinka kissaa kannattaa käsitellä ja osoittautui, että Nao antoi hyvin käsitellä itseään. Hienosti sujui harjaaminen ja kynsien leikkaaminen. Madotus oli hiukan haastavaa, mutta lopulta kaverin vinkillä siitäkin selvittiin. Naon mielinukkumapaikkoja oli minun tietokonetuolini, sänkyni ja koirien lelulaatikko. Näiden lisäksi huomasin myös, että ikkunalauta ja ruokapöytä olivat hänestä hauskoja paikkoja oleskella. Pitäisi varmaan tuo ikkuna pestä, koska siinä on ihana ”nenävana” tasaisena viivana muistona juuri herran nenän kohdalla!

Joskus herra nautti sylissä olosta oikein kunnolla ja saattoi makoilla sylissäni minun ollessani tietokoneella, ja koko ajan pieni moottori hurisi ihanasti sylissäni. Täytyy sanoa, että herra sulatti sydämeni ♥

Vielä se pitää herrasta sanoa, että hauskinta hänessä oli taito huomata, milloin tarjolla oli Latz -ruokaa ja milloin muuta. Nimittäin Latzin Nao söi mukisematta, mutta muiden kohdalla sai hiukan ”huijata” kuivaruuan avulla :D  Nao oli muutenkin ihana kisuli, joka nautti rapsutuksista,  oli kuin koira kissan karvoissa, tuli tosiaan vastaan tullessasi töistä, kiehnäsi vieressä rapsutuksia vaatien ja söi ruokansa useimmiten hyvällä ruokahalulla. Ja silloin kun halusi olla itsekseen, meni joko ikkunalaudalle katselemaan maailmanmenoa ja lintuja, tai sitten piiloutui sängyn alle ja alkoi leikkimään päiväpeitolla. Herra kyllä keksi leluja melkein mistä vaan: päiväpeitto, matot, kivet, kengännauhat... aktiivinen nuoriherra siis ;)

Nao sai oman kodin tämän vuoden tammikuussa, mutta muita kodittomia löydät Pesun nettisivuilta!

Pesu toivottaa hyvää löytöeläinten päivää!