Adoptoin FIV-positiivisen kissan!

Viennan ja Nizzan kuulumisia meille kirjoitteli Jenna:

Muutettuani isompaan asuntoon yhdessä poikaystäväni kanssa vuonna 2015 tuli viimeinkin mahdollisuus adoptoida ensimmäinen kissani! En siis tietoisesti lähtenyt etsimään FIV-positiivista kissaa, vaan kriteerini olivat simppelit: aikuinen kissa, joka sopisi ainoaksi kissaksi. Nämä kriteerit täytti Vienna , PESUn sivuilla superkehrääjäksi kuvailtu katti. Kuvauksessa ilmaistiin myös selkeästi, että Vienna oli FIV-positiivinen, eli kantoi kissojen immuunikatovirusta.

Vienna

Ensimmäistä kissaa adoptoidessani en tiennyt mikä FIV oli. Tutustuin FIViin PESUn sivujen tarjoamalla lyhyellä tietopaketilla, ja tutkin asiaa lisää itsenäisesti. FIV on kissan immuunikatovirus, joka ei tartu kuin toisiin kissoihin esimerkiksi syljen kautta kissojen tapellessa tai paritellessa. Tauti on edelleen melko tuntematon, ja esimerkiksi Suomesta ei ole saatavilla tarkkoja tilastoja kuinka laajalle FIV on levinnyt. Tartunta on usein huomaamaton, ja paljastuu vain eläinlääkärissä tehdyllä testillä. 

Mietin Viennan adoptoimista pitkään. FIV-positiivisuus ei minua sinänsä huolettanut, mutta kukaan perheestäni tai ystäväpiiristäni ei ollut taudista tietoinen.  Jouduin siis luottamaan täysin löytämääni tietoon. Lopulta päädyin pohdinnoissani  lopputulemaan, joka pitää edelleen.  Jos adoptoisin kissan vaikkapa marketin seinällä olevan ilmoituksen perusteella, en mitenkään voisi tietää onko kissani FIVin kantaja. FIV-testi ei ole pakollinen, joten saattaisin jopa pitää FIV-kissaa tietämättäni.  Immuunikato pitää tietysti ottaa vakavasti, mutta valitettavasti mikään ei takaa että FIV-negatiivinenkaan kissa pysyisi terveenä elämänsä loppuun asti. Kissan terveyttä voidaan ylläpitää ja sairauksia ehkäistä, mutta elämä on arvaamaton. Halusin siis antaa Viennalle mahdollisuuden!

Vienna ja omistajansa

Vienna on meillä jo asunut useamman vuoden, ja on jo saanut seuraksi toisen FIV-positiivisen kissan, Nizzan! Kissat eivät päällisin puolin eroa muista kissoista mitenkään. Ruoan pitää olla markettiruokaa laadukkaampaa, jotta ravintoon kuuluu enemmän lihaa kuin viljaa, ja sairauksiin ja muihin poikkeavuuksiin pitää reagoida nopeasti. Kaikki nämä ovat asioita joista myös FIV-negatiivinen kissa hyötyy hurjasti. Arkemme ei siis tunnu vaivalloiselta tai poikkeukselliselta. Välillä rokotukset ja madotukset saattavat mietityttää, mutta onneksi Facebookissa on epävirallinen FIV-positiivisten kissojen tukiryhmä nimellä "FIV-kissalle koti", josta uskoisin saavani tukea ja tietoa tarvittaessa. Ilokseni sain myös huomata että jopa Instagramissa on vahva FIV-kissayhteisö. Lisäksi yksi internetin tunnetuimmista kissoista Marmalade on FIV-positiivinen! 

Ystävykset Vienna ja Nizza

Toki FIV-positiivisuus aiheuttaa välillä päänvaivaa. En esimerkiksi voi viedä kissojani hoitoon talouteen, jossa asuu FIV-negatiivisia kissoja.  FIV ei  välttämättä tartu rauhallisten kissojen kesken, mutta tartuntariskiä pitää silti välttää. Myös FIV-tartunnan loppuvaiheeseen kuuluva terminaalivaihe mietityttää; siihen kissa menehtyy.  FIV-kissoja kuolee kuitenkin enemmän muihin syihin (kuten vaikkapa lopetuspiikkiin) kuin sairauksiin. FIV-positiiviset kissat saattavat hyvin elää yhtä pitkään kuin muutkin kissat. FIV-kissan omistajalta  vaaditaan kuitenkin valppautta  huomata muutoksia kissan terveydentilassa; tällöin ongelmiin voidaan puuttua ajoissa. Kissan pitäminen sisäkissana pienentää riskiä sairastua haitallisiin sairauksiin.

Vienna ja Nizza tutustumassa

Vienna on pian ollut meillä neljä vuotta, ja Nizza kaksi. Molemmista on kuoriutunut esiin mitä huomionkipeimpiä kissoja! Päivä alkaa yhteisellä aamupalalla, päivät ovat täynnä leikkiä ja päiväunia, ja lopulta nukahdamme koko perhe yhdessä sängylle. FIV ei  näy arjessa tai pyöri mielessä kun kaikki kissanhoidon palikat ovat paikoillaan. Leikitän ja lellin kissojani ihan yhtä huolettomasti kuin "tavallista" kissaa. Päivääkään en ole katunut, että adoptoin juuri nämä kissayksilöt! Olen iloinen että olen voinut kissojeni kautta saada tietoa FIVistä, ja myös jakaa tietoa eteenpäin muille kissanomistajille.  

Tiedossa oleva FIV-tartunta  huonontaa kissan mahdollisuuksia saada koti, sillä tietoa on vähän, ja väärinkäsityksiä on sitäkin enemmän. Toisaalta se oli minun onneni, sillä sain kaksi todella ihmisrakasta kissaa ilman kilpailua muiden halukkaiden adoptoijien kanssa. En voi kuitenkaan adoptoida jokaista FIV-kissaa, ja moni on vielä koditon. Mikäli olet siis hankkimassa ensimmäistä kissaa, anna myös FIV-positiiviselle kissalle mahdollisuus! Immuunikato ja FIV kuulostavat korvaan ihan karmealta, mutta se ei ole koko totuus. Lopulta tärkeintä on vain halu pitää kissastaan hyvää huolta.

Nizza

Viennan ja Nizzan arkea voi seurata Instagramissa!

Video Nizzan ja Viennan ensikohtaamisesta

PESUn tietopaketti FIVistä

Eläinsuojeluyhdistys Dewin tietopostaus FIVistä

Kodinsaaneen tarina

 Elokuussa 2015 PESU ry vastaanotti tilapäiskotiinsa emon ja neljä pentua. Niiden tarina oli aika tyypillinen: ne oli loukutettu villiintyneinä eräästä pihapiiristä Pirkanmaalla. Pennut olivat tilapäiskotiin tullessaan noin 2-3 kuukauden ikäisiä. Kaikki pennut, kuten myös Fanny-emo, saivat aikanaan omat kodit. Tammikuun alkupäivinä vuonna 2016 Eve-kissakin siis matkasi uuteen kotiinsa Helsinkiin. Uudessa kodissa Eve sai nimen Siiri.

Seuraavassa Siirin kuulumisista kirjoittaa hänen huoltajansa ja palvelijansa:

Aika kuluu nopeasti, Siiri on asunut nyt luonani jo yli kolme vuotta! Siirillä on nykyään kolme kissakaveria, kaikki eri eläinsuojeluyhdistyksiltä adoptoituja. Siirillä on kaikki hyvin, yöt usein nukutaan vatsani päällä ja päivisin ja iltaisin juostaan rallia asuntoa ympäri. Rankasta elämänsä alusta huolimatta Siiri on rohkea ja lutuinen sylikissa, joka nauttii kovasti rapsutuksista ja huomiosta. 

 Luonteeltaan Siiri on osoittautunut topakaksi tyypiksi, joka pitää huolta resursseistaan - esimerkiksi ”mummin” eli oman äitini luo ei ole kaikilla muilla kissoilla menemistä, tai saattaa tulla tassusta. Siirille on muistettava antaa aina herkkuja ja huomiota, kun jotain muuta kissaa huomioidaan, mikä on tietysti aivan oikein ja kohtuullista! 

Siiri sairasti viime vuonna maksa- ja suolistotulehduksen, jonka vuoksi jouduimme ramppaamaan monta kertaa lääkärissä ja esimerkiksi ultraäänitutkimuksissa. Luulimme jo, että lääkkeitä joutuisi syömään loppuiän. Mutta niin vain Siiri parani, ja nyt riittää pelkkä ruokavalion fiksaus ja tarkkailu, ja lääkkeet on saatu jättää kokonaan pois. Myös muutama giardia-rumba on käyty läpi, mikä oli jossain määrin raskasta aikaa. Koskaan emme saaneet tietää, mistä giardia tuli. Eläinlääkärin mukaan se on voinut tulla vaikka kengänpohjissa ulkoa. Siirin hampaita on myös hoidettu ja muutamia jouduttu poistamaan. Nykyään hampaat harjataan joka päivä, ja Siiri on oppinut hyppäämään joka aamu keittiön sivupöydälle hampaiden pesua varten. Pientä herkkupussin rapistelua tämä tietysti vaatii…

Siiri on touhukas tyyppi, joka järjestää tarvittaessa itse luovaa tekemistä. Kuvissa esimerkiksi näkyy tuunattu talouspaperirulla ja tyytyväinen taiteilija työnsä äärellä. Siiri oli pentuna kaikista kissoistani villein, ja silloin tuli sisustettua kämppää uusiksi. Eräskin lampunvarjostin oli kestänyt viidellä kissalla ehjänä, mutta Siiri teki siihen omanlaisensa designin, joka ei enää niin miellyttänyt ihmisten silmää. Mutta kodin sisustuksen uusinta tekee välillä vain hyvää, eikö niin! Myös viherkasveista päätin lopulta luopua kokonaan, sattuneesta syystä... vihreitä irtolehtiä löytyi siivotessa vielä pitkään sen jälkeen mitä kummallisemmista paikoista.

Leikeistä Siiri rakastaa tällä hetkellä eniten hiuslenksujen perässä juoksemista, ja hän on oppinut vienolla maukaisulla pyytämään niiden heittelyä. Sitten juostaan kilpaa Rekku Rescuelta tulleen Sagan kanssa lenksun perään. Kissakavereiden parissa Siiri on suosittu, Kisu-ry:ltä tullut nuorempi Ruska änkeää usein kylkeen kiinni pesemään Siiriä, ja samoin Saga. Saga ja Siiri myös katsovat välillä yhdessä telkkaria sohvalla. Viimeisimpänä Seinäjoen seudun eläinsuojeluyhdistykseltä vuonna 2017 tulleen Ronjankin kanssa Siiri hengaa nykyään samalla pöydällä tai samassa kiipeilypuussa, vaikka alku ei ollut ihan helppo. Ihmiselleen Siiri osaa myös huomauttaa, jos ruoka on hänen mielestään myöhässä – silloin tullaan tietokoneen ja ihmisen väliin puskemaan naamaa ja estämään työnteko, kunnes tärkeämmät asiat on hoidettu :D

Olen monesti ihmetellyt, kuinka villiintyneen kissan pennusta on voinut tulla tällainen lutuinen karvakaveri. Pesun tilapäiskodissa tehtiin ilmeisen onnistunutta kesytystyötä. Siirin ja myös muiden esy-taustaisten kissojeni kanssa eläminen on saanut minut vahvasti uskomaan siihen, että myös rankan alkuelämän kokeneesta kissasta voi tulla mitä hellyttävin perheenjäsen. Tärkeää on ollut edetä kissan ehdoilla ja antaa tämän itse valita, koska haluaa olla ihmisen lähellä. Siiri on tosin niin rohkea, että nyt syliin voi ottaa koska vain – tosin ei silloin, jos ei ole kaulaan asti leipomisen kestävää paitaa päällä, koska tämä tyttö tykkää leipoa kaulaa. 

Kotia on toki täytynyt hiukan sisustaa uusiksi, ja kissojen huonekaluja eli kiipeilypuita on nyt joka huoneessa, parhaassa kaksi, joten toki tämä ihmiseltäkin pieniä muutoksia kissattomaan elämään verrattuna vaatii. Vaikka välillä on ollut huonoa onnea sairauksien suhteen, niin en ikipäivänä vaihtaisi nykyistä kissantäyteistä elämääni enää entiseen. Kuten kaikesta voi päätellä, Siiri on erittäin rakas perheenjäsen, ja toivomme monia ja taas monia yhteisiä vuosia!

Rakkautta ilmassa

Kuukausi sitten elämääni astui uusi mies: nuori, innokas ja viettelevä. Olin todella imarreltu saamastani huomiosta: hän piti minua ja jopa vaatteitani vastustamattomina! Hän ei totisesti pelännyt näyttää tunteitaan. Elämäni parasta aikaa! Vai oliko sittenkään?

Uusi "poikaystävä" Petrus

Pian karu totuus selvisi. Uuden asuinkumppanini mieltymykset olivat varsin yhteensopimattomia omieni kanssa. Hän rakasti kiehnätä jaloissani ja näykkiä pohkeitani. Hän rakasti pissaleikkejä ja hinkkasi itseään jopa villasukkiini.

Myös kehomme mittasuhteet olivat täysin vastakkaiset: hän oli minua yli 150 senttiä lyhyempi ja yli 50 kiloa kevyempi. Ikäerommekin on 25 vuotta! Pohdin hiljaa mielessäni, miten voisimme saada suhteemme toimimaan. Asioiden oli pakko muuttua, joten päädyin soittamaan yhden puhelun, ja varaamaan ajan asiantuntijalle, joka osaisi auttaa meitä.

Villasukan nylkytys on kuulkaa niin raskasta puuhaa, että pitää levätä välissä...

Varmaan arvaattekin, että tuo asiantuntija oli eläinlääkäri. Käynnin tavoitteena oli mikäs muu kuin uroskanin kastraatio. En ollut koskaan odottanut lääkäriaikaa yhtä innolla kuin nyt. Kani oli aivan liian innostunut näykkimään pohkeitani ja umputtamaan jaloissani. Kaneilla kevyt näykkäisy tulkitaan yleensä huomion pyytämiseksi tai komentamiseksi. Umputtaminen sen sijaan on kosintaa tai muuta huomion pyytämistä.

Tunsin itseni aika avuttomaksi ja turhautuneeksi kanin kosioyritysten edessä: kiljahteluni ja jalkani polkemiset eivät tuoneet pitkäaikaista helpotusta. Kiljahtelin ja rummutin jalkaa siksi, että yritin jäljitellä kaneille tyypillisiä eleitä ja ääniä. Kiljuminen on paha kipuääni ja takajalan rummutus puolestaan ilmoitus- tai varoitusele.

Jouduin myös pyykkäämään ja pesemään seiniä poikkeuksellisen paljon, koska kastroimattomat uroskanit ovat taipuvaisempia pissalla merkkailuun. Sain päälleni useat iloisella kaarella lattian yli lentävät virtsat. Tällainen varsin ihastuttava ele on tarkoitettu merkkaamisen lisäksi myös kosintaan ja oman kumppanin merkitsemiseen.

Nyt minä olen ihana kaveri!

Kastraation jälkeen hormonitoiminta sammuu yleensä parin kolmen viikon kuluessa. Yhteiselomme kanin kanssa onkin muuttunut jo hurjasti. Pohkeeni saavat olla rauhassa suurimman osan ajasta, samoin villasukkani ovat säästyneet kokonaan nylkyttämiseltä. Hyppypissoja ei ole enää tullut seinille eikä päälleni.

Kehityssuunta on ollut täsmälleen oikea, ja kotitaloutemme stressitaso onkin laskenut huomattavasti. Olemme siirtyneet suhteessamme selvästi seuraavalle tasolle, koska nyt saan osakseni ihania putsaus- ja nuolemishetkiä. Niillä kani osoittaa kiintymystä ja hyvää oloa. Tästä kanista joku saa aivan ihanan ja rakastavan elämänkumppanin!

Jetta Sirola

Testissä: Zooplussan viljattomat ja sokerittomat

Saimme Zooplussalta testaukseen tilapäiskodeissamme oleville kissoille sokerittomia ja viljattomia ruokia. Täältäpä siis löytyy testiarvostelut kolmelta tilapäiskodilta.

Tilapäiskoti 1:

"Se on moro kaikille, täällä kirjoittelee Pesu ry:n tilapäiskotilainen, Hani The inspector cat. Saatiin testaukseen ihania ruokia Zooplussalta, ja pääsin oikein kunnolla herkuttelemaan minulle sopivilla ruuilla.

Joten ottakaas kesähatuista kiinni, täältä tulee!

Smilla, siipikarja, kitten ja adult:

Ruoka hyvän tuoksuista, sekä mukavan lihaisaa. Koostumus melko jykevää, mutta saa silti hyvin purkista ulos ja helppo lisätä näin kesäkuumalla vettä joukkoon ilman, että ruoka menee ihan keitoksi. Tämä oli erittäin hyvää, maistui! Kippo tyhjeni nopeasti ja piti minut virkeänä leikeissä pitkään. 

Arvosana: 5/5 

My star is a darling-maksa ja sydän:

Lihapalat olivat kastikkeessa, annosrasioiden vuoksi helppo tarjoilla ja annostella. Suhteellisen miellyttävän tuoksuinen  ruoka ja sopii varmasti sellaisille herkkusuille, jotka ovat kastike ruokiin tottuneet. Lihapalojen suhde kastikkeessa hyvä. Koska en ole kastikeruokien ystävä, vähän ihmettelin koostumusta. Lihapalat jäi helposti syömättä, mutta kyllä tätä uudelleen ostaisin. 

Arvosana: 4/5

Feringa kitten

Koostumukseltaan samanlaista kuin Smilla, eli jykevää tavaraa. Vähän voimakkaampi tuoksu kuin Smillassa, eli ronkeleille varmaan ihan houkuttava vaihtoehto. Tästäkin ruuasta tykkäsin kyllä, mutta vähän kuitenkin tuli jätetyksi kippoon, kaikkea ei loppuun asti tohtinut syödä. Hoitajan oli helppo avata tämä purkki, mikä nopeutti ruuan saamista, se oli mukava juttu! 

Arvosana: 3,5/5 

Kiitos paljon makoisista ruuista, suosittelen mieluusti näitä testaamaan! 

Mukavaa kesää kaikille! 

T. Hani the inspector cat, Pesu ry"

Tilapäiskoti 2:

"Meillä asustaa tällä hetkellä tilapäiskodissa kaksi aikuista kissaa, 6-vuotias tyttö ja 8-vuotias kolli. Kissat ovat vielä melko arkoja, eivätkä juurikaan syö ihmisen nähden. Oman haasteensa ruokien valintaan on tuonut kissojen kala-allergia. He ovat myös osoittautuneet aika nirsoiksi etenkin märkäruuan suhteen, parhaiten tuntuu maistuvan raaka liha. Erilaisia kuivaruokia ovat kyllä syöneet mielellään.

Kissat saivat testattavaksi 

• märkäruokana Feringaa
• kuivaruokana Wild Freedom Adult "Wide Country"

Feringan suhteen olin epäileväinen lähinnä ruuan koostumuksen vuoksi. Aiemmin on kokeiltu vastaavalla koostumuksella olevaa ruokaa, ja se on jäänyt syömättä. Yllätyinkin positiivisesti, kun kissat kuitenkin kävivät Feringaa maistamassa! Sekoitin siihen hieman vettä, ettei ruoka olisi niin tiivistä. Valitettavasti maistamista pidemmälle ei edetty, eikä tästä tullut kissojen suosikkia.

Wild Freedomin kuivaruoka sen sijaan taitaa jäädä meillä käyttöön! Laitoin ensin tarjolle pienen määrän aiempien raksujen rinnalle, ja kuppi tyhjeni nopeasti. Hyvin on senkin jälkeen maistunut! Raksujen koko oli suhteellisen iso, mutta ainakin isohkolle kollille tekivät kauppansa."

Tilapäiskoti 3: 

"Meillä oli testissa Concept For Lifen Sensitive Cats- kana märkäruoka. Testaajaksi meillä pääsi lähes 6-kiloinen kolli Viki. Alkuun Viki söi ruokaa mielellään ja kuppi oli tyhjä nopeasti ruuan laittamisen jälkeen. Muutaman kerran jälkeen ruoka ei enää maistunut ja se sai seistä kupissa pitkään ennen kuin kukaan kissoista kävi sen syömässä. 

Kastiketta oli runsaasti, siitä iso plussa, kun meillä omat kissat on kovasti juuri sen kastikkeen ystäviä. Pakkaus oli laadukkaan näköinen, kuten myös ruokapussit."

Napin matka omaan kotiin

PESU ry:n kissatilapäiskotina toimiessani minulta on kysytty monia kertoja, eikö hoitokissasta luopuminen ole vaikeaa. Itse olen aina vastannut että ei, koska olen kissan tulosta asti valmistautunut siihen, että jonain päivänä se lähtee. Näin on tarkoitus tapahtua, jotta tilaa uusille kodittomille vapautuu. Kuitenkin jotkut kissat jättävät hoitajansa sydämeen tavallista suuremman tassunjäljen. Näin oli erityisesti tässäkin blogissa aiemmin esitellyn Napin kohdalla.

Nappi tuli luokseni tilapäiskotiin tammikuussa vuonna 2013. Ujoudestaan johtuen Nappi ei ollut kaikista kuumin katti kissojen kodinsaantirintamalla, ja kyselyjä Napista tuli vain harvakseltaan vuosien varrella. Napin ikääntyessä sen luonne muuttui rohkeampaan suuntaan: se ei enää piiloutunut vierailtakaan ihmisiltä, vaan tuli hyvin nopeasti katsomaan tulijoita. Koskea sitä ei silti edelleenkään saanut. 

Kissa jota ei saa koskea? Mitä arvoa sellaisella kissalla on? Nämä kysymykset minulle on Napin tilapäiskotina toimiessani esitetty usein, joko ne ääneen lausumalla tai kohteliaammin rivien väliin piilottaen. Olen tietysti aina loukkaantunut hurjasti, suuttunutkin. Kuinka voisin kertoa ihmisille miten mukava kissa Nappi on, miten suloinen, persoonallinen ja hauska, koko ajan kodin touhuissa mukana oleva oma kissapersoonansa? Muiden ihmisten silmissä Napin näennäinen ujous nollasi kaikki sen positiiviset ominaisuudet. Koin, että vain minä tunsin Napin ja näin sen ainutlaatuisuuden.

Kunnes syyskuun loppupuolella tänä vuonna puhelin soi. Pariskunta Ylöjärveltä etsiskeli kissakaveria hiljattain yksin jääneelle, noin Napin ikäiselle Vili-kollilleen. Alkuun suhtauduin skeptisesti: tuskinpa heitäkään kiinnostaa enää, kunhan tulevat paikan päälle toteamaan millainen Nappi on. Osoittautui kuitenkin, että erehdyin: näiltä ihmisiltä vaikutti löytyvän ymmärrystä Napin erityislaatuisuudelle. Ennen kaikkea Nappi yllätti käyttäytymällä hyvin rohkeasti ja positiivisesti heitä kohtaan. Koin sen hyvänä merkkinä.

Tätä kirjoittaessani Nappi on elellyt hyvän tovin uudessa kodissaan Ylöjärvellä. Siellä sillä on ikioma kissapoikakaveri ja oma tilava talo, ilman vaihtuvien kissakavereiden aiheuttamaa stressiä. Nappi ehtii elää luonani lähes viisi vuotta. Luulin, että tunnen Napin hyvin, mutta silti se onnistui yllättämään minut sillä, miten hyvin se on sopeutunut uuteen kotiinsa. Näiden vuosien jälkeen Napin luovuttaminen uuteen kotiin on ehkä vaikeinta, mitä olen PESUn tilapäiskotina toimiessani tehnyt. Kuvittelin, ettei Napin voisi olla onnellinen muualla kuin minun luonani, mutta olin väärässä. Napin tarina jatkuu suotuisissa merkeissä, myötätuulessa.

Nappi ja uusi kissakaveri Vili
(c) Kaisa Salminen

Nappi tyytyväisenä uudessa kodissaan
(c) Kaisa Salminen